sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Leppoisaa sunnuntaisuhinaa


Aloitan tämän sunnuntain kirjoittelun Urjalan kunnan sivuilta lainatulla kuvalla ja muistutuksella kaikille autoileville lukijoille. Eilisellä Turun reissulla sekä mennessä, että tullessa näimme noita pieniä peuroja ja sen vuoksi päätin, että tänään on hyvä ottaa asia esille myös täällä blogissa. Pitäkäähän ihmiset ajonopeudet kurissa ja huomiokyky terävänä, ainakin noilla metsäisillä aukeilla paikoilla. Aamuhämärissä ja illan tullen nuo pellolla niin suloiset (auton edessä melkoisen vaaralliset) otukset liikkuvat ja parempien ateriointipaikkojen vuoksi myös ylittävät teitä. Itse en ainakaan haluaisi lueskella lehdestä noista peura- ja hirvikolareista, saatika sitten itse joutua sellaiseen.


Sunnuntaipäivä on meidän kodissa sujunut melkoisen leppoisasti, kuten Peto kuvassa näyttää. Lokoisat ja rauhalliset on oltavat saunanlauteilla, nyt kun sinne uskaltaa jo ihan itseksensä mennä. Oli nimittäin tänne muuttaessa kissalle jotenkin jännittävä paikka, vaikka edellisessä kodissa vietti useasti aikaa saunassa nukkuen. Kuvassa vasemmassa alakulmassa näkyvän saunakauhan löysimme miehen lapsuuskodista viime kesänä. Mies on sen ihen itse pikku kätösillään tehnyt joskus kouluaikoinaan. Meille siis melkoinen aarre ja vaikka ei käytössä olekaan on se löytänyt oman paikkansa saunasta (sinnehän se kuuluukin).


Vaikka päivä on ollut melkoisen pilvinen kyykin silti hetken aikaa kukkapenkin kimpussa. Kamalasti tuota rikkaruohoa puskee penkkiin sekalaisten kukkien joukkoon. Kukkapenkissä kasvaa sulassa sovussa kaikenlaisia arvoituksia. Itsekään en ihan täysin varmaksi osaa sanoa mitä kaikkea siellä kasvaa, kun näemmä ainakin edellisen asukkaan ruukkuruusukin tahtoo vielä jaksaa kasvaa, vaikka luulin sen jo tuhonneeni (minä, kun en itse pidä lainkaan ruusuista). Otan penkistä sitten kuvia tänne, kunhan siellä kukkii joku muukin, kuin orvokit. Kuvan lehtikoristeen tein itse viime viikolla samoista materiaaleista, mistä lasten kanssa tehtiin koruja. Tarkoitus olisi tehdä näitä lisää ainakin muutama tuohon ristikkoon villiviinin sekaan. Rohkeana tyttönä uskalsin kuivattaa pyykitkin pihalla, vaikka sainkin koko ajan olla kyttäämässä, joko sataa. Ei satanut ja pyykit kuivui hyvin.



Kummitytön liivimekon takakappaleenkin sain tänään valmiiksi, nyt sitten olisi lomaprojektiksi se etukappale. Tuo väri on ihan neidille omiaan, hän kun ei ole lainkaan vaaleanpunainen prinsessa, ennemminkin vihreä keijukainen. Mekon ohje löytyy Suuren Käsityölehden viime joulun numerosta (11-12/2009). On vaan lehden mallikuvassa hiilenmustasta langasta neulottuna. Onko se mikään lastenvaateväri? Ei minusta, mutta minä pidän omassakin pukeutumisessani enemmän värikkäistä vaatteista kuin mustista.


Aamulla blogeja lukiessani löysin Sanna-Pauliinan arvonnan. Vielä on aikaa osallistua. Palkintona arvonnassa oli kiva paketti, joka näkyy kuvassakin.

1 kommentti:

  1. ihana toi lime värinen lanka.Itse virkkasin samasta langasta apinoita kummilapsille lahjaksi.
    Viime pe klo 20.30 aikaan ajelin Loimaalta sisustuskutsuja pitämästä kotiin päin niin näin todella monta peuraa. Porin tieltä kun käännytään kamalan mutkaiselle tielle Punkalaitumeen päin.Siinä alkupäässä varsinki on usein peuroja aamuisin ja iltaisin. pitää olla tarkkaavainen!
    Kiva kun jätit kommenttia blogiini,niin läysin kivan blogisi.Käyn lisäämässä itseni lukijaksi.
    T:Tellu

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit lukaisemassa höpinöitäni.