torstai 17. kesäkuuta 2010

Loma lähestyy




Eilen lapset töissä keräsivät pihalta luonnon materiaaleja ja rakensivat niistä pesän. Minä sitten tein lattialle lojumaan jääneistä risuista oman pesän, johon muutaman valkoisen tekohöyhenen laitoin "pehmusteeksi". Tänään sitten tehtiin taikataikinasta pesään asukkaat. Lapsilla oli lintuja, hiiriä, käärmeitä ja nallekarhuja. Minun pesään tuli kolme munaa. Nyt vaan pitäisi keksiä paikka tuolle pesälle. Ulos se sopisi, muttei taida tuo taikataikina kestää sadetta ja olen kuullut, että linnut tykkäävät napsia taikinaisia juttuja ulkona. Sisällä taas ei oikein ole paikkaa tuolle. No ehkäpä se jossain vaiheessa paikkansa löytää. Taikataikinan ohjeen löysin lastenmaan sivuilta.


Tuosta pesästä tuli mieleen Outin lorukorttivaihto, olen siihen ilmoittautunut mukaan ja lorunkin olen jo valinnut. Tuossa loman alussa olisi sitten tarkoitus tehdä kortit ja postittaa ne jakoon. Ja sitten saakin odotella itselle lorupussiin taas uutta sisältöä. Lorukorttiini valitsin Varis-lorun. Itselläni kun ei ainakaan ole vielä variskorttia pussissa.

Myös varikset yöllä nukkuvat,
kun taivaalla loistaa kuu.
Niillä on risuja patjanaan
ja sänkynä on puu.

Lorun kirjoittajasta ei ole tietoa, mutta minusta se on aika ihana. Toivottavasti muutkin korttivaihtoon osallistuneet ja lorupussia kurkkimaan pääsevät lapsetkin tykkäävät.


Tällaisen korinkin olen tässä ehtinyt kokeilu mielessä näpertämään. Melko hankalaa on tuo naru virkata, mutta silti ideoita on kertynyt mieleen tuota tehdessä jo niin monia, että naruostoksille on piakkoin mentävä ja kovasti koukuteltava. Tästä voisin taas hiukan vinkata tulevaa arvontapalkintoa, mutta vain sen verran, että saattaapi olla palkinnossa tätäkin materiaalia. (Ihanaa salailla..) Sen verran on tuosta narusta sanottava, että kovin herkkä sormisille se ei virkattavaksi sovi karheutenta vuoksi.


Tähän loppuun vielä kuva muistutukseksi siitä, mitä kaikkea saa nähdä ja ihmetellä, kun kulkee riittävän hitaasti ja pitää silmät ja mielen avoimena. No itselläni tuo kipeä selkä on vielä tänäänkin hiukan hidastanut liikkumista ja pesää kuvatessa oli silmät erityisen tarkkoina kaikille pienillekin yksityiskohdille. Enpä ole ennen huomannut kuinka kiiltäväpintaisia nuo keltaisen (en nyt juuri muista kukan nimeä) kukan terälehdet ovat.

Viipulassakin on käynnissä arvonta. Palkintona iso paketti aarteita askartelijalle. Kannattaa kurkistaa ja osallistumisaikaa on kuun loppuun saakka.

3 kommenttia:

  1. En käsitä, miten pystyt tuata natua virkkaamahan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista sanoistasi :) Ne piristivät kovasti päiväni, joka muuten on ollut vastoinkäymisiä täynnä.

    Voi äly noita linnunpesiä. Luulin niitä aidoiksi kunnes luin teksisi.Todella kauniita! Muistaakseni taikataikinaa voi lakata, jolloin se kestää paremmin pihallakin :)

    VastaaPoista
  3. Merkkari: Lakkaaminen kävi kyllä itselläkin mielessä, mutta halusin kuitenkin jättää pinnan sellaisekseen. Tietenkin mattapintaisella lakalla muniin ei olisi tullut kiiltoa, jota en niihin haluaisi.

    Marika: ainakin kaikki kuivaiho kuoriutuu pois käsistä virkatessa. :D

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit lukaisemassa höpinöitäni.