perjantai 18. kesäkuuta 2010

Perjantain pitsisiä unelmia




Perjantai-illan ratoksi kaivoin vihdoin vaatehuoneesta esiin anopin viime kesänä antaman pussukan. Tiesin siellä olevan virkatun päiväpeitteen ja en ollut tullut avanneeksi pussia, koska peite ei meidän tämän hetken sisustukseen sovi(meillä ei kyllä ole kovin selkeää yhtenäistä sisustusta missään huoneessa, mutta tuollainen peite vaatisi sitä). Pussistapa paljastuikin sitten tämä ihanuus. Anopin itsensä virkkaama ja ilmeisesti kyllä peite, mutta pituutta tällä ihanuudella on vaatimattomat 4 metriä ja leveyttä noin 1,5 metriä. Tästäpä sitten sainkin idean, jos ostaisin jostain (taikka sitten tekisin) yksivärisen peitteen ja ompelisin tuon virkatun sen molemmille puolille, silloinhan saisin tuosta kauniin torkkupeiton. Väri pitää vaan miettiä tarkkaan, jotta se miellyttää silmää mahdollisimman pitkään ja kuitenkin tuo tuon kuvion esiin. Parempiakin ideoita peitteen käyttöön otan mielelläni vastaan, tuo nyt vaan tuli ensimmäisenä mieleen.


Paljastui pussista muutakin. Näitä kauniita enkeli tyynynpäällisiä siellä oli 3 kappaletta. Kuvausta varten laitoin sisään vaaleanpunaisen tyynyn, mutta tähänkin voisi ommella sisään samaa väriä kuin peitteeseen. Tässä siis olisi jo sitä yhtenäistä sisustusta yhteen huoneeseen. Ja melkoisen romanttistakin. Jotenkin osaisin kuvitella itseni lukemassa mukavalla sohvalla peitteen ja tyynyjen kanssa. No eihän tässä vielä ollut kaikki pussin sisällöstä...



...nimittäin pussista putkahti myös tämä verhokappa. Pituutta noin 1,5 metriä, ihan tarkkaan en tätä mittaillut. Nyt olisi sitten jo verhokin valmiina sisustukseen, puuttuu vain se rauhaisa soppi ja mukava sohva. Lisäksi sisustukseen voisi lisätä tässä läppärin alla olohuoneen pöydällä olevan pitsiliinan, sekin anopin virkkaama (siitä en ottanut kuvaa). Kylläpä olisikin ihana sisustus. Voi kuinka tahtoisinkaan sen oman talon.


Pedon tarkalla avustuksella kuvasin myös tämän anopin liinan, joka on meillä ollut käytössäkin. Tästä tulee joskus vauvanpeitto, josko sellaiselle tulee tarvetta. Nyt se saa vielä toimia pöytäliinana toistaiseksi.


Vaatehuonetta tonkiessa päätin kuvata myös tämän aarteeni. Peitto on minun vanha. Sen alla olen varmasti nähnyt monia kauniita unia lapsuudessani. Ja hyvin on peitto säilynyt, ainoastaan reunojen kanttaukset vaatisivat uusimista.

Mies on tämän viikonlopun Englannissa tikkakisoissa ja tulee vasta maanantaina kotiin. Olen siis päättänyt viettää aikaa itselleni tärkeiden asioiden ja lomaan valmistautumisen merkeissä koko viikonlopun. Sunnuntaina, jos siivoilisi sitten kotia sen verran, että voi maanantain työpäivän jälkeen aloittaa rennon lomailun. Huomenna ajattelin kirppistellä ja shoppailla ja ommella ja ja ja.. kaikkea sellaista mukavaa (ja jos ei tule ihan hirveästi vettä on pakko taltuttaa taas tuo takapihan viidakko).

3 kommenttia:

  1. Wau, mitä aarteita anopin pussukasta löytyi. laita ihmeessä käyttöön. Hyvä idea tuo torkkupeitto!!

    Minusta virkatut käy hyvinkin oli sisustustyyli mikä hyvänsä. ja siitähän se sisustus yleensä alkaa muotoutua, kun jotain ihanaa löytää, niin sitten huomaa, että jospa vaihdan tämän johonkin toiseen jne..kuten itsekin olet huomannut.

    VastaaPoista
  2. Hienoja virkkauksia, mutta taitavat olla miehesi exän tekemiä

    VastaaPoista
  3. Kiitos tiedosta, jotenkin minulle vain oli tullut sellainen kuva, että olisivat anopin itsensä tekemiä. Samapa tuo, kauniita ja taitavasti tehtyjä ovat kuitenkin.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit lukaisemassa höpinöitäni.