keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Pitkä pitkä päivä



Omalta osaltani tämä päivä alkoi jo klo 04.00 kun heräilin kamalaan kuumuuteen. Niin kesä on ihana päivisin, mutta miksei vaikka joka yö voisi sataa vettä. En kuitenkaan jäänyt aikaista aamuani murehtimaan, vaan aikamoisella energialla aloin touhuamaan - pyykit koneeseen ja kahvi tippumaan jne.


Heti aamusta kannoin ompelukoneen ja saumurin keittiönpöydälle (kyllä, ainoa paikka missä mahdun kunnolla ompelemaan) ja aloin hommiin. Löysin muutama päivä sitten Kukikkaat kuosit-blogista kivan ja helpon pipan ohjeen. Ja kun varastossa oli noita kirpparilta mukaan tarttuneita trikoita niin pitihän sitä kokeilla. Tällainen tuli, ympärysmitta venyttämättä n. 40 cm (minkähän ikäiselle tuollainen mahtuu, itsellä kun ei noita sovittajia ole?).


Energiapuuskassani sain myös ommeltua tuosta pitkään nurkissa pyörineestä unikkokankaastakin tyynynpäällisen. Koko on 40x40cm. Nuo napit ei ole tuossa vielä kiinni, kun en oikein tiedä mitä koristusta siihen laittaisin, jotain se kuitenkin vaatisi. Kaipa se jossain vaiheessa tulee valmiiksi asti.


Yhden noista valmiiksi leikatuista liivimekoistakin sain valmiiksi asti (muut jäi kanttauksia vaille, kun loppui jaksamus). Tämä mekko oli ns. tilaustyö, ystäväni tarvitsi pienelle prinsessalle kesälahjan. Omasta laatikosta ei löytynyt mielestäni tarpeeksi hempeitä nappeja prinsessalle, niinpä sitten koristelin mekkoa pienillä yksityiskohdilla (pienet prinsessathan tykkäävät pikkuisista kauniista asioista).



Aika pienillä jutuilla saa vähän prinsessamaisuutta noinkin pelkistettyyn liivimekkoon.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Lomatouhujen päivitystä


Pitkän (jopa 3 päiväisen) juhannustauon jälkeen on tehtävä jo toinen postaus tänään. Kolmeenkin päivään mahtuu melko paljon touhuja. Juhannus itsessään meni hyvinkin perinteisesti; aatto naapurissa grillaillen ja muutamia juhannusjuomia nauttien ja itse juhannuspäivä sitten kotosalla leffojen ja makoilun merkeissä. No tuo keskikesän juhla on vain kerran vuodessa.



Sunnuntaina sitten saikin jo jotain aikaan. Sain nimittäin varattua kirppispöydän itselleni. Torstaina on vientipäivä ja olenkin tässä jo jonkin verran laittanut myytäviä tavaroita kasaan. Huomenna, jos vaikka oikein ahkeroisi ja keräisi tavarat jo autonkonttiin odottamaan.

Eilen kävin taas pyörähtämässä Ikeassa. Ja vaikka lähdinkin ihan vaan siskon ja siskon miehen mukaan "seuraneidiksi" tarttui sieltä taas jotain mukaan. Tälläkään kertaa ei onneksi mitään suurta ja kamalan kallista. Enemmän taisi mennä siihen Ikea food-kauppaan, sieltä kun oli pakko saada hirvipastaa, ruotsalaista näkkäriä ja suklaata (joka oli tarjouksessa, enhän minä muuten). Ja nyt on pakko kehuskella, kun niin harvoin tulee ääneen ja muillekin sanottua. Ikeasta palattuamme, saimme koko porukka minun rakkaan mieheni tekemää makaronilaatikkoa. Kyllä on sitten ihana mies.


Tämän päivän postin vienti reissulla "eksyin" Tiimariin. Siellä oli hylly jossa oli iso lappunen "Askartelulöytöjä" ja minähän tietenkin tein löytöjä. Kuvan satsi maksoi yhteensä vain 4 euroa, enemmänkin olisin ostanut, mutta maltoin kuitenkin mieleni.


Tiimari sijaitsee ihan torin vieressä, niinpä siitä läpi kulkiessani tarttui mukaan tuore kauraleipä. Ihanaa, kun on kesä ja torikauppiaat. Päivälliseksi meillä sitten olikin sitä miehen eilen tekemää laatikkoa (oli sen verran reilu satsi), tuoretta leipää ja kotimaisista kasviksista tehtyä salaattia. Nami.

Olen tässä muutaman mekonkin ehtinyt leikkaamaan valmiiksi. Kokoina tällä erää 86 (oikealla pörriäiskangas), 98 (x2, pörriäiskangas ja tuo valkoinen pinkeillä kuvilla), 110 (vasemman puoleinen sinisävyinen) ja 128 (x2 keskimmäiset kankaat). Tuo valko-vaaleanpunainen ainakin pitäisi saada ennen viikonloppua ommeltua, että saisi toimitettua eteenpäin.

Tässä vielä ilta puuhteena ajelin miehen tukan taas 3mm mittaan. Huomenna taas uusia kuvioita ja lomatouhuja.


PS. Tänään löytyi muutama blogiarvontakin. Puulaatikossa on arvonta 7.7. asti. Palkintona olisi ihana sisustuslinnunpönttö. Kesäkukallakin on ihka ensimmäinen arvonta käynnissä, osallistumisaikaa 4.7. asti. Kannattaa käydä osallistumassa.

Variksenpoikia


Myös varikset yöllä nukkuvat,
kun taivaalla loistaa kuu.
Niillä on risuja patjanaan
ja sänkynä on puu.

Kortit palasina odottamassa liimausta

Liimattuina odottamassa viimeistelyä

Ja viimeisteltynä odottamassa postitusta. Pienillä rajauksilla ja tussatuilla silmillä näistä tuli kaikista yksilöllisiä.

Vihdoin ne ovat valmiita ja ihan pian täytynee harjata tukka ja kammata hampaat (vai miten se oli) ja kiikutettava kortit postin kuljetettavaksi. Sitten saankin jäädä odottelemaan omaa lorukorttivaihdon satoani. Suuret kiitokset Outille, joka jaksoi näin kesäaikanakin tällaisen vaihdon järjestellä.


perjantai 25. kesäkuuta 2010

Hassun hauskaa juhannusta..


Juhannussaunaa odotellessa väkersin tällaisen "isännän pesusienen" ja meinaan kohta sitä testata ja pestä ukko kullan selän sillä. Sieni on virkattu juuttinarusta ja täytteenä on puolikas pesukukkasesta (pitää vaan tulevia sieniä varten ostaa hiukan toisen värisiä pesukukkia). Tällainen sieni tulee olemaan arvontapalkinnossa osana sitten, kun se 10 lukijaa tulee täyteen.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Hankala saalis




Suuri saalistajakissa Peto sai tänä aamuna saaliin. Itse pyydystysoperaatio meni melkolailla käsikirjoituksen mukaan, mutta.. Mitä tehdä, kun suussa on suriseva kärpänen? Ei auta vaikka koittaa pitää suun tiukasti kiinni ja koikkalehtii pitkin pihaa hölmön näköisenä. Pakko se on jotenkin saada sylkäistyä maahan, jotta sitä voi läpsiä ennen sen syömistä. Oli melkoisen hauskan näköistä tuo kissan operaation seuraaminen, sain siitä ehdottomasti päivän parhaat naurut. Jälkikäteen harmitti, kun en tajunnut hakea kameraa ja ottaa videokuvaa siitä koikkalehtimisesta, olisitte saaneet muutkin nauraa.


Aamupäivästä kävin taas shoppailemassa. On ihanaa, kun lomalla voi käydä kaupoilla jo aamusta, niin ei tarvitse koko ajan kelloa kyttäillä, että joko pitäisi olla kotona ruokaa laittamassa tms. Sain vihdoin haettua lisää juuttinarua, jotta voin toteuttaa virkkausideoitani. Kirppikselläkin pyörähdin. Mukaan tarttui taasen muutama kangas, tällä kertaa trikoota. Löysin myös unelmapöydän itselleni, pöytä oli täynnä kaikenlaisia nappeja, kanttinauhoja, nyörejä, vetoketjuja, pitsejä yms. Olisi siihen varmaan saanut tuhlattua paljonkin rahaa, mutta olin sitkeä ja mukaan lähti vain 31 metriä kanttinauhoja. Ehkä niillä taas pärjää. Kuvan sisustussydämet tulivat myös kirppiksellä vastaan ja kun myyjä ei arvostanut omaa tai jonkun muun käsityötä, hintaa noilla ihanuuksilla oli yhteensä vain 2,5€. Nyt ne sitten odottavat parempaa paikkaa ja roikkuvat makuuhuoneen ikkunassa. Ei hullummat siinäkään.


Päivä on ollut todella lämmin. Pihassa touhutessa aurinko oikein poltteli ihoa ja autossa ja sisällä olo oli, kuin saunassa. Kuumuudesta huolimatta sain vihdoin kuitenkin siivottua (hyvä minä). Kyllä on ainakin säät suosineet tätä loman alkua, toisaalta jo toivoisin yhtä sadepäivääkin, niin voisin ihan rauhassa linnoittautua sisälle tekemään käsitöitä.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Kesäpäivä Kangasalla



säv. G. Linsén
san. Z. Topelius
käännös:
P. J. Hannikainen




1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.

2. Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen, on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen tuoll´ hiipivi heidän luokseen ja satoja saariaan niin helläst´ tuuditteleepi kuin emonen lapsiaan.


3. Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään. Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen, ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen.


4. Mik´ aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen! Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen! Jos murhe tai riemu nostaa tääll´ lauluhun säveleet, niiss´ ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet.


5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon, ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoellen:

6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias! Ah kuink´ on sun maasi kaunis, kuink´ ihana taivahas! Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan. Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan.


Sellasta tänään.. Täytyy sanoa, että täällä vuoden asuneena ja kotiseutua ihastelleena ymmärrän oikein hyvin mistä laulun sanat tulivat Topeliuksen paperille Haralanharjulla istuksiessaan. Kyllä on kaunis tämä kotiseutu. Kuvat on otettu viime elokuussa, ei siis ihan uusia kuvia tänään, mutta kuvastavat kyllä hyvin noita laulun sanoja. (Sanat otin lainaan täältä)

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Ensimmäinen lomapäivä

Nyt se on alkanut, LOMA!!


Tämä ensimmäinen lomapäivä alkoi kauraleivällä. Reseptin sain siskoltani viikonloppuna ja heti loman alkajaisiksi päätin sitä kokeilla. Helppo ja melko nopea ohje ja mikä parasta tässä ohjeessa ei tarvitse sotkea käsiä. Sopii siis loistavasti kiireettömän lomapäivän aamupalaksi. (Ohjeen alkuperästä minulla ei ole tietoa).

Kauraleipä

4dl kaurahiutaleita
6dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
1pss kuivahiivaa
1rkl siirappia
5dl lämmintä vettä (kuivahiivalle +42 asteista)
1/2dl ruokaöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää lämmin vesi ja siirappi ja lopuksi öljy. Levitä leivinpaperilla vuoratun pellin päälle ja anna kohota n. 30min. Voitele munalla tai öljyllä (ei vältämätöntä), paista 200 asteessa 15-20min.
Anna hieman jäähtyä ennen leikkaamista.

Itse korvasin siirapin hitusella sokeria, kun meillä ei siirapista oikein tykätä ja leikkasin leivän heti uunista oton jälkeen pitsaleikkurilla koriin jäähtymään. Hyvää oli, tätä teen toistekin.




Miehen kanssa oli asiaa aamupäivästä Pälkäneelle ja kun menomatkalla huomasimme olevamme etuajassa, pysähdyimme jäätelölle. Samalla sai ihailla kaunista Kangasalaa ja tutustua hivenen historiaan.

Ja olihan se tavallaan aika romanttinen jätskipaikka. Varsinkin, kun rannan puissa oli useita sydämin koristeltuja linnunpönttöjä. Aivan ihanaa, kun mies on taas kotona. Kyllä sen vaan huomaa kuinka paljon toista kaipaa ja rakastaa, kun hetken on erossa.

Pälkäneellä sain hetkisen ihailla vanhoja rakennuksia. Kuvia niistä en uskaltanut ja kehdannut räpsiä, kun niissä (pankissa, kirjakaupassa yms.) on asukkaita nykyään, enkä oikein tahdo ilman lupaa toisten koteja kuvata.

Pälkäneeltä suuntasimme Ylöjärvelle, josta mies sai uuden lelun. No kyllähän se ihan yhteiseksi leluksi tuli. Voi kuinka paljon tämä elämä täällä helpottuukaan tämän lelun myötä, kun pääsee paremmin kulkemaan, eikä aina tarvitse sopia kumpi kuskaa kumpaa ja kumpi koittaa toisia kyytejä saada. Nyt meillä on siis kaksi autoa.

Ylöjärveltä sitten suunnattiin kahdella autolla tutustumaan uuteen Ikeaan. Ihan vaan piti käydä pyörähtämässä, mutta tiesihän sen jo etukäteen, että aina sieltä jotain käteen jää. No pahasti en onneksi tuhlannut, ihan vain muutaman kankaan ja kehykset ja tyynyn.

Kotona päätin sitten hemmotella hiukan tuota ukkokultaa ja leivoin iltapalaksi raparperi-omena piirakkaa. Ohjeen skannasin talteen äidin synttärikortista, ennen postitusta.


Tätäkin piti vähän soveltaa. Tein kokonaan vehnäjauhosta ja veden sijasta laitoin maitoa. Niin ja tästä täytyy sanoa, että kannattaa tehdä ohje puolitoistakertaisena, nuo muumimamman pellit, kun taitaa olla hitusen normaalia pienenpiä.

Melkoisen mukava ensimmäinen lomapäivä, kun aurinkokin jaksoi paistaa koko päivän. Nyt miehen kainaloon nukkumaan ja odottelemaan toista lomapäivää.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Aurinkoa ja pihapuuhia

Jo toinen kiireetön vapaapäivä peräkkäin, tähän voisi tottua. No ehkä huomenna alkavalla lomalla ehtiikin sitten viettää tällaisia päiviä useasti. Mutta ennen sitä on käytävä kääntymässä töissä. Kaikenlaisia "taustahommia" olisi tehtävä, jotta voi elokuussa taas aloittaa kerhoilun. Kiireetön päivä huominenkin on, kun saa ihan rauhallisessa tahdissa tehdä sen mitä ehtii.


Tänään sain vihdoinkin tuon takapihan taas siistittyä, kun aurinko jo heti aamusta tervehti pilven takaa. Muutamia kukkasia pelastin pöydälle ennen nurmikonleikkuuta. Tuosta keltaisesta kukasta tykkään kovasti ja sitä kasvaa tuolla takapihalla aika runsaasti. Hiukan oli niitä säästettävä pihanreunaan, vaikka normaalisti ajan puskien väleistäkin kaiken matalaksi. Näyttävät minusta vähän niin kuin auringon pilkuilta vihreän nurmikon seassa.

Nämä pikku-ankat ovat tulleet mukaani jo kauan sitten eräästä "romukaupasta", jota ei enää ole. Ne oikein halusivat tulla juuri minun pihalleni ja kun niitä oli kaupan hyllyssä vain kaksi en tohtinut erottaa niitä. Myyjä silloin varoitteli etteivät ne kestä pakkasta, mutta nuopa ovat olleet säiden armoilla jo ainakin 7 vuotta. Ja hyvin ovat kestäneet. Näistä en luovu, kun vieläkin ne jaksavat hymyilyttää ja piristävät pihaa.

Siskoni (niitä minulla on kaksi, isompi ja pienenpi) innoittamana pesin tänään koneellisen "keisarin uusia vaatteita", eli pelkän pesukoneen, sain myös taas ommeltua kaksi pikkuista mekkoa ja suurennettua ja kutistettua kaavoja. Nyt voin jatkossa tehdä mekkoja useampia kokoja. Tälle päivälle suunnittelemani siivoilu taisi siirtyä huomiselle, tai sitten lomalle. Ei sitä kaikkea ehdi kiireettömänäkään päivänä. Miehen saan huomenna illalla kotiin, onkin tässä jo ollut ikävä.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Kuninkaallisen hääpäivän touhuja


Tänään olen ottanut varaslähdön lomaan ja tehnyt kaikkea mukavaa, mutta ennen kaikkea nauttinut vapaapäivän kiireettömyydestä.


Päivän kirppisretkelläni ensimmäinen silmiini osunut ostos oli tämä Liisa Hellemaa-Hautamäen ja Marjo Koivumäen Vanhasta uutta kirja. Pikaisesti ennen ostopäätöstä sitä selailtuani löysin jo monta kivaa ideaa. Siispä se tuli mukanani kotiin, olkoon sitten vaikka lomalukemista. Kerron siitä sitten lisää, kun olen siihen paremmin tutustunut.

Toinen ostokseni olikin oikein löytö. Pieni irtokarkkipussin kokoinen pussi täynnä nappeja. Kotiin tultuani levitin napit sohvalle ja laskin ne. Likimain 130 erikokoista nappia ja joukossa nuo erotellut herkut; kaksi keltaista pientä kukkanappia ja neljä vaalean lilaa pikkiriikksitä, vain 7mm halkaisijalta. Mansikanmuotoinen "kristalli"rasia on äidin Tallinnan tuliainen, aika herkkä minusta.


Ja tarttuipa mukaan taas muutama kangaskin. Näistä saa molemmista yhdet mekot, tai sitten jotain muuta mukavaa. Hintaa näillä oli yhteensä vain 2 euroa.


Toiselta kirppikseltä tarttui mukaan toisenlainen aarrepussi, joka sisälsi kaikki kuvan pitsit ja nauhat ja tuon vanhan muovihelminauhankin. Tästä saa mukavasti askarteluun ja käsitöihin kaikkea pientä koristetta.

Itsellenikin löysin kirppikseltä ihanan tunikan, niitä kun ei minulla voi koskaan olla liikaa. Kerrassaan mukava ja tuottoisa kirppistely tällä kertaa, eikä taaskaan mennyt suuria summia rahaa.


Valmistui tänään viisi liivimekkoakin, niistä kuvia, kunhan saan ne silitettyä. Tästä oli pakko laittaa kuva nyt jo, koska heti kanttaukset ommeltuani tämä sai nimen "Aurinkoinen". Tämä pitänee kuvata myyntiin pihalla, jos vaikka sattuisi lähipäivinä aurinko pilkistämään. Tuossa kuvassa ei värit ole niin kirkkaat, kuin oikeasti ovat.

Jokohan sitä huomenna saisi tuon takapihan siistittyä, kun tänäänkin on taas vettä tullut taivaan täydeltä. Huomenna on ohjelmassa kodin siivousta lomakuntoon ja luultavasti muutaman mekonkin ompelen.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Perjantain pitsisiä unelmia




Perjantai-illan ratoksi kaivoin vihdoin vaatehuoneesta esiin anopin viime kesänä antaman pussukan. Tiesin siellä olevan virkatun päiväpeitteen ja en ollut tullut avanneeksi pussia, koska peite ei meidän tämän hetken sisustukseen sovi(meillä ei kyllä ole kovin selkeää yhtenäistä sisustusta missään huoneessa, mutta tuollainen peite vaatisi sitä). Pussistapa paljastuikin sitten tämä ihanuus. Anopin itsensä virkkaama ja ilmeisesti kyllä peite, mutta pituutta tällä ihanuudella on vaatimattomat 4 metriä ja leveyttä noin 1,5 metriä. Tästäpä sitten sainkin idean, jos ostaisin jostain (taikka sitten tekisin) yksivärisen peitteen ja ompelisin tuon virkatun sen molemmille puolille, silloinhan saisin tuosta kauniin torkkupeiton. Väri pitää vaan miettiä tarkkaan, jotta se miellyttää silmää mahdollisimman pitkään ja kuitenkin tuo tuon kuvion esiin. Parempiakin ideoita peitteen käyttöön otan mielelläni vastaan, tuo nyt vaan tuli ensimmäisenä mieleen.


Paljastui pussista muutakin. Näitä kauniita enkeli tyynynpäällisiä siellä oli 3 kappaletta. Kuvausta varten laitoin sisään vaaleanpunaisen tyynyn, mutta tähänkin voisi ommella sisään samaa väriä kuin peitteeseen. Tässä siis olisi jo sitä yhtenäistä sisustusta yhteen huoneeseen. Ja melkoisen romanttistakin. Jotenkin osaisin kuvitella itseni lukemassa mukavalla sohvalla peitteen ja tyynyjen kanssa. No eihän tässä vielä ollut kaikki pussin sisällöstä...



...nimittäin pussista putkahti myös tämä verhokappa. Pituutta noin 1,5 metriä, ihan tarkkaan en tätä mittaillut. Nyt olisi sitten jo verhokin valmiina sisustukseen, puuttuu vain se rauhaisa soppi ja mukava sohva. Lisäksi sisustukseen voisi lisätä tässä läppärin alla olohuoneen pöydällä olevan pitsiliinan, sekin anopin virkkaama (siitä en ottanut kuvaa). Kylläpä olisikin ihana sisustus. Voi kuinka tahtoisinkaan sen oman talon.


Pedon tarkalla avustuksella kuvasin myös tämän anopin liinan, joka on meillä ollut käytössäkin. Tästä tulee joskus vauvanpeitto, josko sellaiselle tulee tarvetta. Nyt se saa vielä toimia pöytäliinana toistaiseksi.


Vaatehuonetta tonkiessa päätin kuvata myös tämän aarteeni. Peitto on minun vanha. Sen alla olen varmasti nähnyt monia kauniita unia lapsuudessani. Ja hyvin on peitto säilynyt, ainoastaan reunojen kanttaukset vaatisivat uusimista.

Mies on tämän viikonlopun Englannissa tikkakisoissa ja tulee vasta maanantaina kotiin. Olen siis päättänyt viettää aikaa itselleni tärkeiden asioiden ja lomaan valmistautumisen merkeissä koko viikonlopun. Sunnuntaina, jos siivoilisi sitten kotia sen verran, että voi maanantain työpäivän jälkeen aloittaa rennon lomailun. Huomenna ajattelin kirppistellä ja shoppailla ja ommella ja ja ja.. kaikkea sellaista mukavaa (ja jos ei tule ihan hirveästi vettä on pakko taltuttaa taas tuo takapihan viidakko).

torstai 17. kesäkuuta 2010

Loma lähestyy




Eilen lapset töissä keräsivät pihalta luonnon materiaaleja ja rakensivat niistä pesän. Minä sitten tein lattialle lojumaan jääneistä risuista oman pesän, johon muutaman valkoisen tekohöyhenen laitoin "pehmusteeksi". Tänään sitten tehtiin taikataikinasta pesään asukkaat. Lapsilla oli lintuja, hiiriä, käärmeitä ja nallekarhuja. Minun pesään tuli kolme munaa. Nyt vaan pitäisi keksiä paikka tuolle pesälle. Ulos se sopisi, muttei taida tuo taikataikina kestää sadetta ja olen kuullut, että linnut tykkäävät napsia taikinaisia juttuja ulkona. Sisällä taas ei oikein ole paikkaa tuolle. No ehkäpä se jossain vaiheessa paikkansa löytää. Taikataikinan ohjeen löysin lastenmaan sivuilta.


Tuosta pesästä tuli mieleen Outin lorukorttivaihto, olen siihen ilmoittautunut mukaan ja lorunkin olen jo valinnut. Tuossa loman alussa olisi sitten tarkoitus tehdä kortit ja postittaa ne jakoon. Ja sitten saakin odotella itselle lorupussiin taas uutta sisältöä. Lorukorttiini valitsin Varis-lorun. Itselläni kun ei ainakaan ole vielä variskorttia pussissa.

Myös varikset yöllä nukkuvat,
kun taivaalla loistaa kuu.
Niillä on risuja patjanaan
ja sänkynä on puu.

Lorun kirjoittajasta ei ole tietoa, mutta minusta se on aika ihana. Toivottavasti muutkin korttivaihtoon osallistuneet ja lorupussia kurkkimaan pääsevät lapsetkin tykkäävät.


Tällaisen korinkin olen tässä ehtinyt kokeilu mielessä näpertämään. Melko hankalaa on tuo naru virkata, mutta silti ideoita on kertynyt mieleen tuota tehdessä jo niin monia, että naruostoksille on piakkoin mentävä ja kovasti koukuteltava. Tästä voisin taas hiukan vinkata tulevaa arvontapalkintoa, mutta vain sen verran, että saattaapi olla palkinnossa tätäkin materiaalia. (Ihanaa salailla..) Sen verran on tuosta narusta sanottava, että kovin herkkä sormisille se ei virkattavaksi sovi karheutenta vuoksi.


Tähän loppuun vielä kuva muistutukseksi siitä, mitä kaikkea saa nähdä ja ihmetellä, kun kulkee riittävän hitaasti ja pitää silmät ja mielen avoimena. No itselläni tuo kipeä selkä on vielä tänäänkin hiukan hidastanut liikkumista ja pesää kuvatessa oli silmät erityisen tarkkoina kaikille pienillekin yksityiskohdille. Enpä ole ennen huomannut kuinka kiiltäväpintaisia nuo keltaisen (en nyt juuri muista kukan nimeä) kukan terälehdet ovat.

Viipulassakin on käynnissä arvonta. Palkintona iso paketti aarteita askartelijalle. Kannattaa kurkistaa ja osallistumisaikaa on kuun loppuun saakka.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Päiväunet piikkimatolla

Selkä päätti tänä aamuna ilmoittaa olevansa jo valmis lomalle, mutta joutuu nyt kuitenkin vielä muutaman päivän jaksamaan. Ei kyllä mitenkään ihanteellinen olotila työskennellä, kun joka askeleella sattuu, sen verran pahasti on alaselkä jumissa. Töistä tullessa sitten sain ainakin hetkellisesti oloa helpotettua piikkimatolla ja kun hiukan sai selän rennoksi niin unihan siinä tuli. No nyt on virkeä olo muutenkin ja pystyy vähän paremmin liikkumaankin illan askareissa.

Noita eilen kuvattuja liivimekkoja lupasin esitellä täällä. Ne ovat nyt kaikki 8 myynnissä huutonetissä, joten sieltäkin niitä voi käydä kurkkimassa. Löytyvät helpoiten, kun laittaa hakuun myyjätunnukseksi tellihani. Toivottavasti niistä ainakin joku menisi kaupaksi tuota kautta, lomalla sitten kokeilen tuota kirppispöytää varailla, josko sielläkin sitten jokunen.

Nämä ovat kokoa 86, mutta reilun leveän mallinsa vuoksi menevät vähän isommallekin.









Ja nämä kokoa 98 ja nämäkin menevät isommallekin.



Nuo muumimekot ovat ihan suosikkejani, jos vaan olisi omia käyttäjiä niin jättäisin omaan kaappiin. Tässä kai kaikki tänään, huomenna luvassa taas jotain ihan muuta. Niin ja sitä ensimmäisen arvonnan palkintoakin olen tässä jo osittain mietiskellyt. Se siis sitten, kun lukijoita on 10.