lauantai 1. lokakuuta 2016

Terveisiä metsästä


Joskus, kun tuntuu ettei mikään mene niinkuin olisi toivonut tai ettei mikään asia etene mihinkään suuntaan on ihan pakko päästä tuulettamaan ajatuksia metsään. 


Itselläni on viimeisen parin viikon aikana ollut niin p**kat fiilikset, että tänään oli aivan pakko tuulettaa. Isoveljen (niin minulla ei oikeasti ole veljeä, mutta hyvä ystäväni on minulle niin läheinen, että kutsun häntä isoveljeksi) kanssa valittiin retkikohteeksi Isojärven kansallispuisto. 


Valinta osui kyllä aivan nappiin, maasto Isojärvellä on melko haastavaa ja paikoitellen aika raskaskulkuista (paljon mäkiä ja kivikkoisia polkuja, joilla on paljon (siis todella paljon) juuria), joten samalla, kun lihakset joutuivat oikeasti tekemään työtä sai aivot tarvitsemaansa happea ja mieli parani todella paljon.


Parasta retkillä on tietysti eväät, jotka itselleni allergioideni vuoksi eivät yleensä ole niin yksinkertaisia valintoja. Tälle retkelle kuitenkin oli helppo napata eväät mukaan, kun edellis sunnuntaina leivoin gluteenittomia suolaisia muffineja ja kaveriksi hurautin ihanan kaura-mustikka smoothien. Ihanan ravitsevaa ja samalla terveellistä.


Tällä retkellä ehdin myös nauttia hetken kiireettömyydestä ja makoilla kalliolla pilviä katsellen.

***

Ihana, voimauttava ja rentouttava vapaapäivä.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Missä se onni piileskelee?


Jokaisella meillä kai on unelma onnellisuudesta ja oma mielipide siitä, mitä se onni ja onnellisuus omassa elämässä on.

Itse olen pohtinut asiaa jo muutaman vuoden. Vaikka varmasti olenkin hetkittäin elämässäni ollut onnellinen tai ainakin kuvitellut vallitsevan tunteen olevan nimeltään onnellisuus (tähän väliin on pakko sanoa, että minulla on oikeasti ollut hyvä ja onnellinen lapsuus, aivan normaalissa ehjässä ja turvallisessa perheessä), en silti oikeastaan osaa sanoa, mitä on olla onnellinen. Facebookista bongasin joku aika sitten kuvan jossa luki, että "onnellisuus on sitä ettei v****a ihan joka päivä". No, niin no, varmasti sitäkin. 

Kuvittelisin, että onnellisuus on jotain sellaista, josta tulee hyvä olo. Hetki, jonka ei haluaisi loppuvan, paikka josta ei haluaisi pois.

Latasin tähän muutaman Instagramissa julkaisemani kuvan, joista minulle tulee mieleen onni.


***



ONNI ON..


..pitkospuut ja pitkä kiireetön kävely luonnossa. Se on sitä, kun on aikaa kuunnella hiljaisuutta, haistella ilmaa, nähdä luonnon kauneus ja tuntea tuulen tuiverrus hiuksissa ja auringon säteet kasvoilla. (ja kun tähän lisää hyvän ystävän ja tusinan verran geokätköjä tulee hetkestä täydellinen)



..huomata kauneus toisissa ihmisissä ja heidän teoissaan. Se on sitä, kun aamulla bussiin noustessa näkee jonkun aivan vieraan ihmisen hymyilevät kasvot tai puhelimen piipatessa lukee kummilapsen lähettämän viestin.


..ystävyys. Se on sitä, kun voi neuloa ystävälle jotakin tarpeellista, kuunnella toisen iloja ja suruja, olla läsnä, nauraa yhdessä. Se on se turvallisuuden tunne, kun voi ystävän seurassa olla täysin oma itsensä, ilman minkäänlaista suojakuorta. 


..loistava työpaikka ja työyhteisö. Se on sitä, kun saa tehdä työtä, jota todella rakastaa. 

***

Kyllä, minun elämässäni on paljon onnellisia asioita ja paljon onnea. Ehkä jonain päivänä osaan sanoa olevani onnellinen, ehkä jo piankin. 

Toivon niin..



Mitä tapahtui mamman pojalle.. 
Peto nukkui pois pääsiäisen aikoihin. Viimeisin epilepsiakohtaus vei pienen kissan voimat ja pieni sydän hiljeni.
Ikävä on edelleen valtava



tiistai 21. kesäkuuta 2016

Tällainen minä olen



...ja tältä minä näytän. En voi olla sitä, mitä muut minusta haluavat, enkä liiemmin pysty muuttumaankaan sellaiseksi, jollaisena muut minut haluaisivat nähdä. 

Oikeastaan, sillä ei minulle itselleni ole juurikaan merkitystä. Minusta on hyvä olla juuri tällainen.

Näin se alkaa, blogin uudelleen käynnistys, blogin luonne tulee muuttumaan varmasti enemmän Arjen ihmeellisen ihanuuden ihmettelyyn ja muutenkin elämän pohdiskeluun. Viimeiset neljä vuotta elämästäni olen ollut jonkinlaisessa hoitosuhteessa eri psykologien kanssa ja nyt, kun vihdoin toukokuun lopussa tämä "elämänvaihe" päättyi, on minulle tullut tarve jakaa omia ajatuksiani, tavallaan perustella itselleni (ja siinä samalla muille), miksi minä olen juuri tällainen. Käsityöt, valokuvat ja muut harrastukset ovat suuri osa arkeani, joten niitäkin tulette varmasti näkemään jatkossakin.

Latailin tähän nyt muutaman kuvan, jotka kertovat tästä hetkestä elämässäni. Kuulumisia hiljaisilta ajoilta pujottelen tulevien postausteni sekaan, kunhan vaan saan kaiken puettua sanoiksi.



Vuosi sitten muuttuneen parisuhdetilanteeni johdosta minulla on nyt aikaa, paitsi itselleni myös ystävilleni. Oman elämän ja itseni uudelleen kokoamisen myötä jaksan taas rakastaa läheisiäni ja tuottaa heille iloa arjessa. Toki tämä "uusi minä" on myös vihastuttanut ihmisiä, olenhan kuitenkin heidän silmissään muuttunut jonkin verran. Oikeasti olen vain oma itseni nyt. 


Uusimman harrastukseni Geokätköilyn myötä, olen jälleen rakastunut tähän Suomen kauniiseen ja monipuoliseen luontoon. Miten ihmeessä olinkaan voinut unohtaa, miten paljon rakastan metsässä liikkumista ja luonnon kauneutta? Nyt olen saanut sen takasin ja sitä ei enää kukaan voi koskaan viedä minulta pois.


Tänä kesänä (tällä pitkällä lomallani) aion todella nauttia jokaisesta auringonsäteestä..


.. ja jokaisesta sadepisarasta.

Aion nauttia tästä elämästä ja tämän minun omanlaiseni arjen ihanuudesta.



***


Jatkan höpinöitäni taas mahdollisimman pian, 
kiitos kun luit tämän ja toivottavasti jaksat lukea vielä seuraavankin.


***


*Terhi*

torstai 16. kesäkuuta 2016

Olisikohan jo aika..

Tulipa tässä mieleen, että olisi jo varmaan aika saada uutta virtaa blogiin. Joten lähiaikoina luvassa blogin uudelleen käynnistys (ja ehkä siivous) ja kuulumisia menneiltä vuosilta.


Sen verran kerron jo nyt, että kaikki on oikein hyvin ja elelen oikein onnellista sinkkuelämää.


Toisinaan elämässä tarvitsee tehdä isoja ratkaisuja, saadakseen oman elämänsä uudelleen haltuun ja tullakseen onnelliseksi.


Palaillaan asiaan viimeistään ensi viikolla kun aloitan ansaitun kuuden viikon mittaisen kesäloman.






keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kyllä täällä ollaan elossa..


Pitkän tauon jälkeen päätin kertoa kuulumisia. Josko saisin tämän blogin taas uudelleen eloon.
Tauon aikana olen sairastanut pitkän masennuskauden, josta edelleen toivun, mutta voin päivä päivältä paremmin. Edelleen on päiviä, kun mikään ei tunnu miltään ja ahdistus on suunnaton, mutta ei tähän sairauteen ole kenelläkään mitään pikaparannuslääkettä, on vain koottava itsensä ja palasensa vähitellen.



Askartelulle minulla ei juurikaan ole ollut voimia, eikä juuri innostustakaan. Jokusen kortin olen tehnyt ihan tarpeen mukaan. 


Kuvannut olen paljon ja uusin innostukseni on selfiet. Blogin sijaan olen melko innokkaasti päivittänyt Instagramia (Tellihani), jonne olen kuvissani koittanut jakaa tätä monimutkaista elämääni.



Askel ja päivä kerrallaan, koitan löytää elämästäni ne asiat, jotka kantaisivat minua nyt ja tulevaisuudessakin. 


 Ystävien tuki on noussut hyvin tärkeään rooliin.

***

Ehkä vielä jonain päivänä voin todeta tämän kaiken olevan takana.
 Todeta olevani onnellinen.


 Ja sitten..

Kesälomani on tänä kesänä kulunut harrastusten parissa. 





Kiitos niiden, olen vielä lähes järjissäni :D